Everest 2009 -retkikunnan päiväkirja

21.3.2010 Everest-Lhotse Retkikunta

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Sun, 21 Mar 2010 19:55:00 GMT

On aika uusien kujeiden... sivustolta http://www.mountaineering.fi/ voitte seurata Tomin, Mikon ja Jonin edesottamuksia Everestin ja Lhotsen rinteillä. Herrat lähtivät matkaan tänään kohi Kathmandua

29.10.2009 Retikunta SkiExpossa

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Thu, 29 Oct 2009 21:12:00 GMT

Everest retkikunnan jäsenet esittelevät Skiexpossa kuinka Everestin huipulle päästiin ja millaisilla varusteilla.

SkiExpo järjestetään tulevana viikonloppuna 30.10 - 1.11.2009. Löydät meidät osastolta 6d79. Esittelemme hanketta Skiexpossa loistavilla kuvilla ja tarinoilla höystettynä:

pe 30.10 klo 14.45 Snow Stage- ohjelmalava

pe 30.10 klo 16.00 Kokoustila 201

la 31.10 klo 15.15 Snow Stage- ohjelmalava

la 31.10 klo 17.00 Ballroom 1

su 1.11 klo 15.15 Snow Stage- ohjelmalava

su 1.11 klo 16.00 Ballroom

Messuohjelman ja lisätietoja löydät www.skiexpo.fi

Tervetuloa tapaamaan retkikuntalaisia ja kuuntelemaan huippuesityksiämme!

Huipputerveisin

Everest retkikunta

28.8.2009 Pääministerin saunassa

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Sat, 03 Oct 2009 06:59:00 GMT

Viime keväänä huipulle päästyämme saimme viestin Pääministeri Vanhaselta perusleiriin, jossa hän toivotti Everest retkikunnan tervetulleeksi saunomaan Kesärantaan. Kesä sujui retkikuntalaisilta palautellen matkan rasituksia ja nauttien Suomen kesän lämmöstä sekä perheiden ja ystävien seurasta.

Elokuun lopulle saimme sovittua ajankohdan, joka passasi niin pääministerille kuin kaikille retkikunnan jäsenille. Fiilis oli huipussaan kun saavuimme Kesärannan kuistille. Tervetulotoivotusten jälkeen siirryimme saunomaan. Erittäin hyvien löylyjen ja virkistävän uinnin jälkeen oli mukava keskustella ja vaihtaa ajatuksia niin vuorikiipeilystä kuin muistakin kiinnostavista aiheista.

Tilaisuuden jälkeen luovutimme pääministerille Everest kunniakirjan ja Haltin fleece-takin, joka toivottavasti tulee kovaan käyttöön kotimaan tuntureilla.

Retkikunnalla kaikki edelleen hyvin!

26.6.2009 Retkikunnan luennot

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Sun, 02 Aug 2009 15:57:00 GMT

Retkikunnan luennot ja matkakertomukset kiinnostavat kovasti ja niitä on jonkin verran pidetty jo kesän aikana. Everest tukipaketin ostaneille järjestetään räätälöity matkakertomus huikeilla kuvilla Helsingissä järjestettävän SkiExpon yhteydessä lauantaina 31.10.2009. Tilaisuudesta lähetämme erillisen kutsun syksymmällä asianomaisille.

Jos olet kiinnostunut retkikunnan matkakertomuksesta niin voit lähettää toiveesi meille osoitteeseen retkikunta@everest.fi

Aurinkoista kesän jatkoa toivotellen

Everest Retkikunta

12.6.2009 Suomessa

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Tue, 04 Aug 2009 15:02:00 GMT

Retkikunnan palattua Suomeen oli Helsinki-Vantaan lentokentällä iloinen jälleennäkemisen meininki. omaiset, sukulaiset ja ystävät olivat saapuneet sankoin joukoin retkikuntaa vastaan. Kentältä siirryimme Haltin pääkonttorille lehdistötilaisuuteen, jossa lukuisat medioiden edustajat haastattelivat retkikunnan jäseniä.

Tilaisuuden jälkeen retkikuntalaiset suuntasivat kohti kotia ja niin ihanaa omaa pehmeää sänkyä. Arkinen aherrus koitti heti seuraavalla viikolla.

Helsingin Urheilulääkäriasemalla jatkuivat erilaiset testaukset heti reissun jälkeen. Autonomisen hermoston toiminnan testaus, punasolumassan määritys sekä rasitustesti hypoksiassa eli hapenpuutteen aikana antoivat runsaasti uutta tietoa korkeanpaikan leirielämän vaikutuksesta suorituskykyyn. Ainakin hemoglobiiniarvot ovat osalla nousseet tasolle, jolla ei ole asiaa hiihtokisoihin ja muutenkin hypoksiatestissä tuli esille parantunut suorituskyky hapenpuutteen aikana. Osa meistä pääsi fiilistelemään kolmosleirin tunnelmia 7100m korkeutta vastaavaan happimäärään. Jatkossa tutkijat vetäytyvät kammioihinsa analysoimaan kertynyttä valtaisaa tietomäärää ja sieltä sitten aikanaan putkahtelee gradut ja julkaisut kansainvälisiin ja/tai kansallisiin tiedelehtiin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

29.5.2009 Kathmandussa

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Fri, 29 May 2009 14:13:00 GMT

Viimeinen trekkipäivämme Namchesta Luklaan (27.5) oli todella hieno päivä. Aurinko paistoi pilvien lomasta ja saimme nauttia keväisestä lämmöstä koko matkan ajan. Saavuimme Luklaan iltapäivällä ja tapasimme muutamia muita kiipeilijöitä jotka olivat odotelleet lentoa Kathmanduun parikin päivää. Thamserku (meidän matkanjärjestäjämme) oli hoitanut homman täydellisesti ja pääsimme jatkamaan matkaamme Kathmanduun välittömästi 28.5 aamulla. Osa varusteista on kuitenkin vielä matkalla ja odottelemme tietoa niiden saapumisesta jonka jälkeen pääsemme tekemään viimeisen huollon ja pakkaamaan rahdin takaisin Suomeen.

Eli eilen saavuimme tänne kuumaan ja kosteaan Kathmanduun. Saimme välittömästi kutsun juhliin jotka järjestettiin saksalaisen kiipeilijän, Ralf Dujmovitsin kunniaksi hanen saavutettuaan 20.5.2009 neljännentoista ja samalla viimeisen 8000m huipun. Ralfin vaimo Gerlinde on saavuttanut 8000m vuorten huipusta 12 ja on siten lähellä saavuttaa ensimmäisenä naisena kaikkien neljäntoista kasitonnisen huipun.

Galleriasta löytyy nyt muutama kuva tarkemmalla resoluutiolla. Lisää kuvia voi pyytää retkikunnalta osoitteesta retkikunta@everest.fi.

26.5.2009 Vesisadetta

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Wed, 27 May 2009 14:20:00 GMT

Paluutrekki on sujunut kosteissa merkeissä, sillä vettä tai räntää on nyt satanut kaksi vuorokautta putkeen. Meitä se ei kuitenkaan ole kummemmin häirinnyt. Tällä hetkellä istuskelemme Namche Bazarissa Khumbu Resort majatalon kaminan lämmössä odottelemassa jakkipihvejä. Huomenna suuntaamme Luklaan ja toivomme kelin paranevan, jotta seuraavana aamuna lenot Luklaan onnistuvat.

24.5.2009 Viimeinen päivä perusleirissä

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Sun, 24 May 2009 17:59:00 GMT

Lähes kahden kuukauden leirielämä alkaa olla lopuillaan. Perusleiri näyttää autioituneelta ja niissä leireissä joissa vielä on väkeä, pakkaustoimet ovat ripeitä. Myös meidän päivä on sujunut pakkailun merkeissä ja olemme valmiita jättämää pian telttakotimme. Viimeisen päivän kunniaksi testasimme vielä kerran mentaalisia kykyjämme tekemällä sarjan Heikin organisoimia testejä.

Huomenna suuntaamme alaspäin katsomaan kevään edistymistä ensin Pericheen, seuraavana päivänä Namche Bazariin ja kolmantena Luklaan. Jatkossakin saatte lukea päiväkirjasta loppureissun tapahtumista, mutta luultavasti päivityksiä ei aivan päivittäin enää tule.

Retkikunnalla kaikki hyvin!

23.5.2009 Viimeinen mies vuorelta alas

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Sat, 23 May 2009 18:23:00 GMT

No niin, nyt on viimeinen mies vuorelta alas ja edessä on vain perusleirin purkaminen ja lähtö kohti Kathmandua. Ei suinkaan, nyt on edessä pari päivää juhlimista perusleirissä! Pidämme pienet kekkerit naapuriretkikuntien kanssa.
Antti ja Jussi tulivat tavaranhakumatkalta alas puolen päivän aikaan ja kuinkas ollakaan, heitä oli vastassa itse Joulupukki. Hän oli päättänyt tulla tarkistamaan löytyykö täältä kilttejä lapsia ja löytyihän niitä vaikka kuinka paljon... Muut retkikunnat olivat ihmeissään ja moni halusi tulla kuvatuksi Joulupukin kanssa.

Retkikunnalla kaikki hyvin!

22.5.2009 Kiitoksia ja huippupäivän tapahtumia

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Sat, 23 May 2009 18:20:00 GMT

Aivan aluksi retkikunta haluaa vuolaasti kiittää erittäin aktiivisesti ja tehokkaasti toiminutta support -tiimiä, jonka avustuksella on
päiväkirjan päivittymisen lisäksi hoitunut milloin millaisetkin toimet
kotipuolessa.

Kiitoksemme kuulu erityisesti seuraaville henkilöille:

Jouni Rajala
Laskuvarjojääkärikillan erätoiminnan johtaja

Matti Mattila
Support -tiimin johtaja

Support -tiimi:
Arto Suolanen
Jukka-Pekka Nurmela
Teijo Lehtinen
Tero Teelahti
Kari Kossila
Sami Johansson
Antti Pohjolainen
Mikko Auvinen
Sverre Slotte
Tero Järvinen
Veli-Pekka Mölsä

Laskuvarjojääkärikillan erätoiminnan kouluttajat

Lisäksi kiitämme tukijoitamme ja yhteistyökumppaneitamme, joiden panos on auttanut merkittävästi päämäärämme saavuttamisessa. Kiitos myös kaikista erittäin lukuisista retkikuntapostiin saamistamme kannustuksista ja onnitteluista. Tietenkin suuri kiitos kuuluu ansaitusti perheillemme ja muille läheisillimme, joiden tuki on ollut tärkeää.

Sitten itse huippupäivän tapahtumia:

Tiistaiaamuna hieman kuuden jälkeen Arri, Esa, Mikko, Tomi, Antti ja minä suuntasimme kulkumme kolmosleiristä (7100 m) kohti nelosleiriä (8000 m). Alkumatka seurasi edelleen Lhotse Facea jyrkkänä lumirinteenä. Osa meistä valitsi lisähapen käytön tästä alkaen ja osa varmisteli hapen riittämisen viivyttelemällä sen käytön aloittamista. Rinteellä ei todellakaan tarvinnut olla yksin, sillä meidän lisäksi kymmenet ja taas kymmenet kiipeilijät suuntasivat kulkunsa kohti joko Everestin tai Lhotsen nelosleirejä. Viimeistään lumirinteen vaihtuessa kiviseinämäksi (Yellow Band) noin 7800 m korkeudella viimeisetkin kiipeilijät päättivät painavan repun ja hapen puutteen painostamina aloittaa lisähapen käytön. Repussa jokaisella oli kolme happipulloa, osia teltasta, keittimiä, ruokaa, kaasua, sekä tietysti omat henkilökohtaiset varusteet, joten repun paino oli parisenkymmentä kiloa. Tämä paino taatusti tuntui kahdeksan kilometrin korkeudessa ja eteneminen muodostuikin askeleiden laskemiseksi, kunnes antoi itselleen luvan huohottavaan lepoon lyhyin väliajoin. Yellow Bandin jälkeen nousu jatkui lumirinteenä kunnes saavuimme viimeiseen tiukkaan nousuun Geneva Spuriin, jonka jälkeen laskeuduimme nelosleiriin South Coliin kahden kolmen maissa.
Loppupäivä nelosleirissä sujui keittelyn ja levon merkeissä, tosin unta ahtaassa teltassa ei yhteen laskettunakaan tainnut meille montaa tuntia kertyä ja allekirjoittaneelle sitä siunaantui arviolta kolme varttia. Tärkeintä oli kuitenkin tankata niin hyvin kuin mahdollista ja nauttia riittävästi nestettä, joka parhaiten koko ryhmälle upposi kiisselin muodossa. Ne harvat meistä, jotka pystyivät tuossa korkeudessa syömään keittoja ja kiisseleitä tukevampia retkimuonia ottivat hyödyn irti
energiapitoisista Realeista ja Raitereista. Kaikki hyödynsivät hapen tarjoaman edun ja sitä käytettiin levossa virtauksella puoli litraa minuutissa. Ilta seitsemän aikaan ympärillä leirissä alkoi kuulua lähdön ääniä, kun ensimmäiset ryhmät starttasivat liikkeelle. Itse heräilimme valveunestamme yhdeksän maissa ja aloimme taas keittämään nestettä ja valmistamaan evästä.

Yhdentoista jälkeen aloimme hiljalleen erkaantumaan mukavan lämpimistä makuupusseistamme ja vetämään yllemme untuva-asuja ja muita varusteita. Yllämme sää oli tähtikirkas ja illan aikana vallinnut tuuli oli tyyntynyt lähes täysin. Keli vaikutti täydelliseltä huippuyritystämme varten. Kello 00:15 retkikuntamme aloitti historiallisen nousun kohti Mount Everestin huippua. Pieni jännityksen häivähdys valtasi mielemme, mutta samalla saimme ihastella vaikuttavaa näkyä, sillä kiivettyämme noin tunnin ajan kohti "Balconya" kaikkialla ympärillamme alhaalla laaksoissa näkyi liekehtivä ukkosmyrsky. Totesimme kuitenkin myrskyn olevan etäällä ja jatkoimme turvallisin mielin kiipeämistä. Tomi oli varautunut ylimääräisellä happipullolla ja uskalsi käyttää alussa isompaa happivirtausta kuin muut ja tämän vuoksi eteni myös nopeimmin. Minä ja Antti seurasimme perässä seuraavina ja totesimme pian, että kraanaa isommalle. Saavutimme Tomin tauolla Balconylla, johon mekin jäimme pitämään lyhyttä juomataukoa ja samalla vaihdoimme noin puolillaan olevat happipullot täysiin sekä jätimme ensimmäiset odottamaan paluumatkaa. Tähän mennessä aikaa oli kulunut noin kolme ja puoli tuntia ja korkeutta kertynyt arviolta 400 metriä lisää, joten olimme hyvinkin edellä aikatauluamme.
Lähtiessämme Balconylta, Arri saapui paikalle kertoen Mikon joutuneen kääntymään alas. Syynä oli kuluneiden päivien aiheuttama energian loppuminen. Myöhemmin myös Mikkelin kiinteistövälittäjä Esa päätti, että "Parvekkeen" näkymät kertoivat jotakin paikan arvosta ja hänen sen hetkinen olo kertoi, että oli aika lähteä alas.
Matka Balconylta jatkui harjannetta pitkin kohti etelähuippua. Harjanne oli pääsiassa lunta, mutta välille mahtui vaihtelevasti myös kivipätkiä. Liikennettä oli reilusti kumpaankin suuntaan, mutta
ohitukset sujuivat hyvässä hengessä. Antti, Tomi ja minä kiipesimme jotakuinkin peräkkäin ja Arri joitakin kymmeniä minuutteja takanamme. Tomi oli saanut pienen kaulan ja kiipesi parhaillaan Hillary Stepille meidän kavutessamme etelähuipulle vähän seitsemän jälkeen. Tunne tässä kohtaa oli ehkä kaikista mahtavin, sillä mielessä pyöri ajatus siitä, että huipulle pääsy ja pitkäaikaisen tavoitteen täyttyminen oli täysin varmaa ja näkymä kaikkialle oli täydellinen. Vasemmalla avautui Khumbun alue, oikealla näkyi veitsen terävä North-East Ridge ja edessä eteläinen huippuharjanne, jonka läpi pian kulkisimme.
Kuvatessani Tomin etenemistä, Antti lähti harjanteelle. Pieneksi epäonneksi väliin ehti todella hidaskulkuinen ryhmä ja koska kiviosuudella ohittaminen on hankalaa, jäin käytännössä jumiin. Onneksi keli oli lämmin (vain -25 C) ja tuulta vain nimeksi, joten noin kolmen vartin ylimääräinen odottelu ei haitannut. Edellispäivän voimakkaassa tuulessa ja lähes 40 asteen pakkasessa sormet ja varpaat olisivat voineet olla vaarassa. Saapuessani huipulle pojat olivat ehtineet jo suorittaa kunniatehtävän, eli Killan tunnuksen (= T-10 laskuvarjon keskuslukko) laskemisen huipulle ja olivat parhaillaan ottamassa huippukuvia. Kyseltyämme radiolla Arrin tilannetta, päätimme, että jään odottamaan häntä huipulle ja Antti sekä Tomi aloittavat laskeutumisen. Pienen odottelun jälkeen Arri saapuikin huipulle ja teimme jälleen sarjan kuvauksia. Pian (olin ehtinyt olla huipulla reilun tunnin) oli meidänkin aika lähteä laskeutumaan.
Saavuttuamme nelosleiriin, oli Esa keitellyt mehuja ja kiisseleitä, jotta saisimme nestehukkaamme paikattua. Juomamme olivat muuttaneet matkalla ylös olomuotonsa jäämurskaksi, jonka nauttiminen ei ollut kovinkaan miellyttävää. Hieman tankattuamme, pakkasimme nelosleirin kasaan ja jatkoimme laskeutumista kohti kolmosleiriä. Kuumuus oli paahtava ja tuuli oli täysin tyyni, joten matkanteko väsyneenä ja painavan repun kanssa oli vähintäänkin tuskallista. Saavuimme vihdoin
takaisin kolmosleiriin noin 36 tuntia sieltä lähdön jälkeen.
Keittelyn päätyttyä uni kutsui kaikkia, mutta herätys seuraavana aamuna tuli jo hieman ennen puolta kuutta. Väsyneinä edellisen päivän puristuksesta aamutoimet sujuivat verkkaisasti ja pötköttelimme makuupusseissa aikamme. Kyllästyttyämme odottamaan auringonnousua, ryhdyimme purkamaan kolmosleiriä. Teltat olivat viikkojen aikana jäätyneet lujasti maahan ja hellävaraiset irrotusyritykset ottivat aikansa. Vihdoin kello 11 olimme matkalla kohti perusleiriä. Väsymys painoi edelleen, samoin tekivät kolmeakymmentä kiloa lähentelevät reppumme. Laskeutuminen suoritettiin erityistä varovaisuutta noudattaen, sillä väsyneenä tekee helposti virheitä ja jyrkässä rinteessä ei niihin ole varaa.
Arri ja Esa päättivät jäädä lepäämään vielä ykkösleiriin yöksi ja Antti, Tomi sekä minä suuntasimme alas perusleiriin asti. Viimeiset tunnit Khumbun jäätikköä alas tuntuivat tuskaisen pitkiltä. Viimeminuuttien helpotuksen toivat Juha, Sonam ja Kedar, jotka toivat lämmintä mehua jäätikön laitaan ja saavutimme perusleirin vihdoin illalla seitsemän aikoihin. Homma oli tehty lähes loppuun ... mutta huomenna on suunnattava vielä ylös Antin kanssa hakemaan sinne jääneitä varusteita. Tänään Juha ja Heikki olivat hakemassa osan alas.

Matka jatkuu 25. päivä kohti Luklaa, josta lennämme Kathmanduun 28. päivä. Kathmandussa varusteiden huoltoa, rahdin pakkausta ja tietenkin kunnon huippujuhlat. Suomeen saavumme 5. kesäkuuta kello 13.30.

Retkikunnalla kaikki erittäin hyvin!
Terveisin Jussi

PS. Retkikunnan tavoittaa tarvittaessa 24.5. asti sateliittipuhelimesta: +8821651205217.

21.5.2009 Väsyneitä miehiä perusleirissä

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Fri, 22 May 2009 08:46:00 GMT

Kello on nyt 19:00. Tomi, Antti ja Jussi saapuivat juuri sopivasti illalliselle perusleiriin reppujen kanssa jotka olivat ylipakattuja ainakin 150 %:sti. Painoakin oli enemmän kuin tarpeeksi. Arri ja Esa jäivät vielä C1:een lepäämään yöksi ja laskeutuvat perusleiriin huomenna aamulla. C1:ssa ja C2:ssa on vielä hieman tavaraa jotka haetaan Heikin ja Juhan toimesta huomenna alas. Sen jälkeen retkikunta on valmis pakkaamaan tavarat perusleirissä ja siirtymään kohti Luklaa ja Kathmandua.

Annamme huipputiimin nauttia ansaitun oluen rauhassa ja levätä tämän illan. Valitamme päivän viivettä, mutta huomenna saatte kunnon kuvauksen huippupäivastä kuvien kera.

Retkikunnalla kaikki hyvin!

20.5.2009 Huippuryhmä matkalla, C4 > 8848

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Wed, 20 May 2009 08:53:00 GMT

Kaikki 4 huipulla käynyttä retkikuntalaista ovat saapuneet takaisin C4:ään. Hetki tankkausta ja siirtyminen C3:een yöpymään. Huomisen aikana laskeutuminen perusleiriin.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Tehtävä suoritettu - keskuslukko on maailman katolla !
Retkikunnan johtaja Tomi Myllys saavutti Everestin huipun kello 07:50 paikallista aikaa.
Loput huippuryhmäläiset seuraavat perässä tuota pikaa.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Kello 06:45 Tomi on etelähuipulla ja Antti sekä Jussi heti perässä. Arri on kärjen takana n. 1/2 h. Huipulle on matkaa jäljellä vielä n. 2 h.
Mikko ja Esa ovat C4:ssa hyvävointisina.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Kello 5 Nepalin aikaa Arri on päässyt Balconylle ja Esa on kääntynyt takaisin alas.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Aikaa on kulunut n. 4 h startista ja huippuryhmän kärki (Antti, Jussi, Tomi) on saavuttanut Balconyn eli on suurinpiirtein matkan puolivälissä. Arri ja Esa ovat hieman kärkeä perässä ja Mikko on joutunut kääntymään takaisin. Kaikilla vointi on olosuhteisiin nähden hyvä.
Yö on edelleen kirkas ja säätila vakaa.
Mikäli tilanne säilyy muuttumattomana on kärki huipulla 4-5 tunnin kuluttua.
Uusia kuvia saadaan nähtäviksi vasta, kun ryhmä on palannut takaisin perusleiriin.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Tiistain vaihtuessa keskiviikoksi Nepalissa starttasi retkikunnan huippuryhmä nelosleiristä kohti huippua.
Matkalla ovat Tomi, Arri, Esa, Antti, Mikko ja Jussi.
Sää Everestillä on selkeä ja luvassa on edelleen hyvää keliä eli todennäköisesti odotettavissa on muutaman tunnin kuluttua iloisia uutisia.
Viestiliikenteestä
Viestit kulkevat nyt radiopuhelimella huippuryhmältä C2:een Timolle, joka välittää ne Juhalle perusleirin yläpuolelle, jossa Juha viettää yön bivipussissa. Juha soittaa satelliittipuhelimella Suomeen st:lle, jonka päivystäjä naputtelee tiedot nettisivulle. Aamun sarastaessa Juha nousee ylemmäs paikkaan, josta on suora näköyhteys huipulle ja toivottavasti myös suora radioyhteys.

Retkikunnalla kaikki hyvin

20.5.2009 Tehtävä suoritettu, keskuslukko huipulla

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Thu, 21 May 2009 09:36:00 GMT

Kuten jo viimeöisistä merkinnöistä olette saaneet huomata, on retkikunta saavuttanut tavoitteensa. Neljä jäsentä (Tomi, Antti, Jussi ja Arri) saavuttivat huipun tänään aamulla klo 7:50 eteenpäin. Sää oli mitä parhain huiputukseen. Tällä hetkellä miehet lepäävät C3:ssa, josta jatkavat huomenna takaisin perusleiriin. Huomenna saatte tarkan kertomuksen huiputuksen kulusta ja yksityiskohdista kuvien kera.

Teltan voittajakin löytyi. Hyvin oli säätiedotukset ja miesten kunto tiedossa. Huiputusaika voittajavastauksessa oli 20.5 klo 7:57 eli seitsemän minuutin erhe ainoastaan. Onnittelut voittajalle, johon otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Kiitokset runsaista vastauksista.

Retkikunnalla kaikki hyvin!

19.5.2009 Matkalla C4:een

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Tue, 19 May 2009 09:10:00 GMT

Makoinen uni lämpimässä makuupussissa perusleirissä päättyi aamukuuden yhteydenottoon C3:een "Camp3, Juha...Camp3, Juha, kuuntelen". Reipas Tomin ääni vastasi lähes välittömästi, että Camp3 kuulee. Huipputiimi oli juuri saanut aamun valmistelut kuntoon ja oli lähdössä kohti C4:ä. Eli homma etenee kuin juna suunnitelman mukaan. Reitti kulkee ns. Yellow Bandin ja Geneva Spurin läpi lähes 8000m korkeuteen Eteläsolaan, jossa on edessä teltan pystytys, nesteen keittelyä, ruokailua ja lyhyttä torkahtelua iltaan saakka. Porukan olisi hyvä päästä Eteläsolaan ennen puoltapäivää, koska tuuli solassa yltyy iltapäivällä erittäin kovaksi ja teltan pystyttäminen sellaisessa tuulessa ja väsyneenä on huomattavasti hitaampaa kuin aamupäivällä. Aamun sääennuste kertoi sään pysyvän edelleen hyvänä 20-21.5 välisen ajan, joten sen suhteen ei pitäisi olla tiedossa mutkia matkaan. "Summit fever" on Everestillä tällä hetkellä kuumimmillaan. Tälle aamulle on jo tullut muutama huiputus ja tulevien kolmen päivän sisällä on suurin osa paikallaolevista retkikunnista yrittämässä huipulle, joten siellä voi olla ajoittain erittäin ruuhkaista.

Tänään puoliltaöin huipputiimi lähtee sitten C4:stä ylöspäin. Reitti menee suurinpiirtein seuraavasti. Ensin on noin 4-5 tunnin matka "Balconylle", jossa vaihdetaan täysi happipullo käyttöön ja vanha jätetään odottamaan paluuta huipulta. Seuraavaksi on edessa 2-4 tunnin matka etelähuipulle ja vielä noin tunnin matka Hillary Stepille, josta on sitten viimeinen vajaan tunnin puristus itse huipulle. Paluu samaa reittiä Balconylle, jossa taas tarvittaessa happipullon vaihto ja alas C4:een ja samantien C3:een lepäämään ja keittelemään juotavaa ja syötävää. Ja sitten yön levon jälkeen paluu perusleiriin.

Turvallisuuden takaamiseksi huippuyrityksellä on kaksi kääntymispistettä. Toinen on aika, klo 12:00, eli jos huippua ei ole saavutettu puoleenpäivään mennessä, niin silloin on käännyttävä takaisin. Toinen on käytössä olevan happipullon paine 70bar. Eli sillä pääsee takaisin Balconylle jätetylle pullolle, jossa on taas oltava vähintään 50bar happea, jolla päästään C4:een ja C3:een.

Retkikunnalla kaikki hyvin

18.5.2009 Matkalla C3:een

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Tue, 19 May 2009 08:23:00 GMT

Sain juuri (lounasaikaan maanantaina) radiolla tiedon, että huipputiimi on siirtynyt C2:sta C3:een. Kaikki on mennyt muuten suunnitelmien mukaan, mutta Heikki kääntyi takaisin kolhaistuaan ranteen sen verran kipeästi, ettei se kestänyt enää jumarointia. Hän laskeutuu C1:een Timon seuraksi ja siirtyy huomenna luultavasti takaisin C2:een odottelemaan huipputiimin paluuta. Viimeisin sääennuste lupaa alhaisia tuulia huipulle 20-22.5 eli huiputuspäivän valinta on sen suhteen osunut nappiin. Ennusteen mukaan keskiarvotuuli tuolloin vaihtelee välillä 10-15m/s ja yölämpötila pitäisi olla välillä -23-25C. Perusleirissä minä nautin lounaaksi tonnikalapastaa juuston kera sekä lämmintä teetä ja ihmettelen, että miten vaatteet voivat vasta kahden viikon päälläolon jälkeen tuoksua niin, hmmm, eksoottiselle...

Retkikunnalla kaikki hyvin

17.5.2009 Odottaminen on nyt ohi

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Sun, 17 May 2009 19:37:00 GMT

No niin, huippuyritys on nyt sitten vihdoin ja viimein käynnissa. Tomi, Mikko, Arri, Jussi, Antti ja Esa lähtivät tänään klo 03:00 kohti C2:sta tavoitteena huippu 20.5 aamulla. Heikki lähti myös mukaan tavoitteena käydä Eteläsolassa (South Col, 8000m) ja varmistamassa lääkärinä, että sekstetillä on kaikki kunnossa ennen C4:sta huipulle lahtöä. Tänään taivalta taitetaan siis C2:een jossa levätään yö. Huomenna 18.5 joukko jatkaa C3:een jossa levätään toinen yö. Ja 19.5 edetään sitten aamulla C4:een Eteläsolassa jossa täytyy vielä pystyttää yksi teltta. C3:n ja C4:n välillä on lisähappi jo käytössa. C4:ssa joukko lepäilee ja keittelee teltassa sinne puolenyön tuntumaan jolloin tapahtuu lahtö kohti huippua. Lähdöstä huipulle kestää noin 8-12h riippuen ruuhkista reitin varrella. Eli ne jotka ovat arvanneet huiputusajan 20.5 klo 07:00-12:00 välille ovat vahvoilla teltan suhteen. Vastauksia kilpailuun on tullut erittäin runsaasti, kiitos niistä.

Timo lähtee huomenaamuna kohti C2:sta. Tavoite on nousta säiden salliessa C3:een Heikkiä vastaan. Lisäksi varmistamme tällä tavalla, että meillä on radiopuhelinkuuluvuus perusleiristä kaikkiin huippuyrittäjiin C2:n kautta. Tämä siksi, että mitä luultavimmin suora yhteys perusleiristä C4:een ja sen yläpuolelle ei toimi ongelmitta.

Perusleirissä Juha monitoroi tilannetta ja välittää säätiedotukset (mahdolliset muutokset) ja muutokset muiden, tiedossa olevien retkikuntien tilanteesta huippuyrittäjille asap niiden saavuttua. Itse huiputusyönä päivitämme Suomen support tiimia koko ajan yrityksen etenemisestä ja he puolestaan päivittävät päiväkirjaa jolloin tekin pystytte seuraamaan tilannetta lähes reaaliajassa! Eli tiistain ja keskiviikon välisenä yönä noin klo 21:00 eteenpäin tiedossa ainutlaatuista viihdettä yökyöpeleille tässä samassa osoitteessa ja tuoreimmassa päiväkirjaotteessa.

Retkikunnalla kaikki hyvin

16.5.2009 Valmistautuminen huippuyritykseen.

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Sat, 16 May 2009 16:58:00 GMT

En tieda johtuko aikainen heräämisemme tulevasta huippuyrityksesta vai runsaasta viimeaikaisesta nukkumisesta? Kuitenkin, suurin osa retkikunnastamme oli pihalla klo 06:30 katselemassa päivän valkenemista perusleirissa.

Päivän suunnitelma oli selva, pakkaisimme reppumme huippuyritystä varten seka korjaisimme hajalla olevat varusteet kuntoon. Aamupalan jälkeen pihalle kasaantuikin t-paitasillaan olevia laihoja miehia, jotka viimeistelivät omia ruokapussejaan, testasivat happilaitteitaan sekä hioivat varusteitaan muuten vaan kuntoon! Suurin ongelmamme taisi olla Jerkyn (kuivalihan) loppuminen ruokapusseistamme. Kuiva-suolainen liha maistuu niiiiin niiin hyvältä ylhäällä vuorella.

Tarkastimme ylävuorikenkämme ja niihin sopivat jääraudat. Kyseisiä kenkiä ja rautoja käytämme seuraavat 4-5 vrk aamusta iltaan joten niiden pitää olla ehdottomasti kunnossa (jesari-teippi korjasi suurimmat haavat kenkien kyljissä). Jokainen tarkasti myös kantolaitteensa ja kaiken ylhäällä tarvittavan vaatetuksen. Kuvassa oleva untuva-asu astuu kuvaan yleensa 2-leirin jälkeen. Käytämme sita normaalisti leireissa puuhaillessamme (lumityöt, telttojen korjaukset, ruoanlaitto ym.), jolloin hiki ei pääse niin helposti iholle. Todellinen testi tulee untsa-asuille 4-leirissa ja sen jälkeen huipulle noustessa. Pakkanen ja kova tuuli laittavat omat vaatimuksensa asuille, mutta suurin osa ryhmästämme käyttää pukuja myös nukkuessaan...tai yrittäessään nukkua nelosleirissä! Kun sitten lähdemme huippuyritykseemme klo 24:00 kaikilla on päällimmaisena asusteena untuvatakki ja -housut.

Valjaat lisukkeineen ovat myös päällämme lähes koko huippuyrityksemme ajan. Jumari (nousukahva) on elintarkeä mm. Lhotse-facella ja lehmänhäntä sulkurenkaineen kiinnittyessämme kiinteisiin köysiin mm huippuharjanteella.

Retkikunnalla on kaikki hyvin ja motivaatio on todella korkealla pitkän
odottelun jälkeen. Lähdemme siis rauhallisin mielin ja hymyilevin huulin
kohti leiri kakkosta sunnuntaiaamuna 17.5 klo 03:00.

Terveisia kotiin, rakkaille ja ystäville

15.5.2009 Sauna

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Fri, 15 May 2009 20:41:00 GMT

Taas kerran taisi homma lahtea hieman kasista... Testasimme aamulla nelosleirisimulaattorissa, mahtuuko koko kuuden hengen huipputiimimme samaan telttaan nukkumaan. Hyvin mahtui, mutta tassa vaiheessa (teltassa nyt kaikkiaan seitseman henkiloa) Tomi paatti etta teltasta suljetaan kakki luukut ja ensimmainen joka poistuu teltasta erotetaan huipputiimista. Kilpailuhenkisina paatimme etta Suunnon kellon lampomittari nostetaan 40 asteeseen, ennen kuin ovet saa avata. Tama osoittautui liian helpoksi tehtavaksi ja seuraava tavoite asetettiin pian 50 asteeseen. Viimeistaan tassa vaiheessa viimeisinkin sankari oli riisuutunut boksereilleen ja yritti kaivautua mahdollisimman lahelle viileinta kohtaa eli lattiaa. kuitenkin fuskausyritykset, eli makuualustojen alle kaivautuminen vasten jaista maata, estettiin. Lampotilan nousu hidastui 49 asteeseen, jolloin paatimme huutaa ulkona valvovalle laakarille etta tavoitteeseen paasemiseksi tarvitaan kaasukeitin, joka nopeasti tuotiinkin hikoilevia miehia taynna olevaan telttaan. Samalla korotimme tavoitteen 60 asteeseen. Tulitikkujen sytyttaminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi tehtavaksi puolentoistatunnin aikana kertyneen vesihoyryn keskella, joten Heikki avusti keittimen sytyttamisessa ja pieneen saunaamme saatiin kunnon buustaus. Tassa vaiheessa meilla lopulta sytytti, etta lampomittarin maksimi oli saavutettu jo kauan sitten ja arvioimme sisalampotilaksi noin 70 astetta rynnatessamme puolialastomina ja hiesta markina ulos teltasta hammentyneiden trekkituristien eteen ja edelleen alas kohti jaatikon sulamisvirtaa peseytymaan jaisen kylmaan virtaan.

14.5.2009 Työterveyshuolto toimii

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Fri, 15 May 2009 11:21:00 GMT

Retkikunnan lääkintähuollon tehtävänä on ollut varautua kaikkeen mahdolliseen mitä voi tulla vastaan retkikunnan aikana. Alkumatkasta oli odotettavissa jonkin verran vatsatauteja ja ylähengitystietulehduksia ja niitä olikin jonkin verran mutta ne kaikki menivät ohi parin ensimmäisen viikon aikana. Sittemmin terveysongelmia on aiheuttanut pienet lihasvenähdykset ja korkeuteen sopeutumisoireet joihin liityi jopa pieni keuhkoödeeman alku joka saatiin nopeasti hoidettua pois perusleirissa.

Retkikunta on pyrkinyt jo lähtokohtaisesti mahdollisimman suureen omavaraisuuteen ja siksi meidän ei ole tarvinnut tukeutua paikalliseen lääkariasemaan. Himalayan Rescue Association (HRA) on pystyttänyt perusleiriin lääkariaseman, jossa he hoitavat sekä nepalilaisia että länsimaisia potilaita. Muutaman kerran HRA:n lääkarit ovat pyytäneet meidän apua vaikeampien potilaiden hoidossa. Pääsääntöisesti he pystyvat hoitamaan siellä kaikenlaiset potilaat mutta muutama päivä sitten pari sherpaa oli juonut metanolilla lantrattua alkoholia eikä HRA:n lääkareiden kokemukset riittäneet täysin heidän hoitamiseksi. Toinen menehtyi myrkytykseen mutta toisen tilanne saatiin stabiloitua meidän avustuksella. Suomessahan terveydenhuoltohenkilöstö saa väkisinkin nopeasti paljon kokemusta korvikealkoholia juoneista potilaista.

Näin loppumatkasta olemme varautuneet hoitamaan mahdollisia tapaturmia Khumbun ylitykseen liittyen sekä paleltumia huippuyrityksen jälkeen. Tähän mennessa retkikunnan jäsenille ei ole sattunut mitään vakavampia tapaturmia tai sairastumisia ja sama linja yritetään pitää loppuun saakka.

Retkikunnalla kaikki hyvin!

13.5.2009 Kuvat kertovat tarinan

retkikunta@everest.fi (Retkikunta) — Wed, 13 May 2009 18:28:00 GMT

Yksi retkikunnan tavoitteista on ollut ja tulee loppuun asti olemaan retkikunnan vaiheiden tallentaminen valokuvin. Tätä tavoitetta on vahvasti tukemassa Olympus, jonka kameroilla olemme tallentaneet tapahtumia jo yli 5000 kuvan verran, joista pintaraapaisu on esitetty päiväkirjaotteissa. Kuvauskalustona on kaytossa kaksi Olympus E-3 järjestelmäkameraa varustettuna Zuiko Digital 50-200 mm ja 14-54 mm objektiiveilla. Toinen kameroista on jatkuvasti perusleirissa, jossa valtaosan ajasta oleskelemme ja toinen on kannettu läpi reitin aina kolmosleiriin (7100m) asti valmiiksi huippuyritystä varten. Koska kannettavaa yläleireihin on valtavasti ja järjestelmäkameralla on painoa linsseineen runsaasti ja sen kantaminen mukanan jatkuvasti ylös alas ei ole mahdollista, on jokaisella kiipeilijällä lisäksi mukanaan mju 1030SW kompaktikamera.

Kuvaamiseen vuoristo olosuhteissa liittyy joitakin erityispiirteitä, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi normaalisti. Hyytävä kylmyys, lämpötilavaihteluista aiheutuva kosteuden tiivistyminen, pöllyävä lumi ja hiekka asettavat vaatimukset kameroiden ja niiden varusteiden ominaisuuksille. Yleisesti liikutaan kaikkien käyttosuositusten ulkopuolella tai vähintäänkin äärirajoilla. Kylmyys vaikuttaa akkujen kestoon heikentävästi, joten niitä on oltava riittävästi ja niiden on kestettävä jopa -40 asteen lampotilää. Luonnollisesti niiden säilyttäminen lämpimässä, mahdollisuuksien mukaan, auttaa asiaa. Akkujen lataus pystytaan hoitamaan ainoastaan perusleirisä olevilla aurinkopaneeleilla. E-3 kamerassa kaytossa oleva BLM-1 akku mahdollistaa kylmissä ylaleireissä säilytettynäkin noin 300 kuvan ottamisen yhdellä latauksella. Kompaktikameroissa kaytettava LI-50B toimii sekin erinomaisesti, mutta on hieman herkempi kylmälle, joten akun lämmittäminen taskussa tai rukkasessa erityisesti kylmän yön jälkeen on hyvä kikka.

Säädettävän polttovälin objektiivit vähentavät objektiivien vaihtokertojen määrää ja tämä vähentää epäpuhtauksien pääsyä kameran sisälle, sillä jatkuvasti pöllyävä hiekka ja lumi tekevät onjektiivien vaihdon ongelmalliseksi. Riittävä määrä puhditusvälineitä on kuitenkin osoittautunut enemmän kuin hyödylliseksi, sillä epäpuhtauksilta ei täällä pääse karkuun. Linssit olemme lisäksi suojanneet UV-suotimilla ennen kaikkea suojataksemme niitä liälta ja helpottaaksemme puhdistamista. Toki myos UV-sateily on erittäin voimakasta täällä korkeuksissa ja suotimet tuovat hieman lisää kirkkautta kuviin.

Todella korkealla tärkein asia on käytettävyys. Mukavissa perusleirioloissa on helppo ja mukava räpsiä kuvia, mutta kun siirrytään korkealle ja olo repun alla on erittäin kurja, väsyttää, on nälkä ja paleltaa, kuvan saaminen riippu kuinka helposti kamera on saatavilla ja kuinka helppo kuva on ottaa. Kameralla on pystyttävä kuvaamaan ja sitä on pystyttävä säätämaan paksut untuvarukkaset kädessa. Kameran on väistämättä kestettävä iskuja joita kiipeillessä aiheutuu, jotta sitä voidaan pitää helposti saatavilla. Kompaktikameroita on helppo säilyttää rintataskussa, jossa se on saatavilla ja pysyy jotakuinkin lämpimänä, mutta kosteus ei kuitenkaan tiivisty linssille kun kamera otetaan esille. Riittävän pitkällä hihnalla voidaan varmistaa, ettei kamera vahingosa pääse tipahtamaan kuvattaessa ja kuvaaminen on silti mahdollista. Järjestelmäkamera kulkee valjashihnoilla kiinnitetyssa kameralaukussa rinnan päällä. Laukku suojaa kameraa lumelta ja iskuilta, mutta samalla kamera on nopeasti saatavilla.

Käytössämme olevat kamerat ovat vastanneet näihin haasteisiin erittäin hyvin. Odotamme jo saatujen kuvien lisäksi erinomaisia otoksia huippuyrityksestä, jolloin todella jylhät näkymät avautuvat eteemme sekä Nepalin että Tibetin puolella kävellessämme harjannetta kohti huippua. Toivottavasti nämä näkymat ovat pian niin meidän kuin myos päiväkirjan lukijoidemme nähtävillä. Ohessa muutamia kuvia matkan varrelta.

Retkikunnalla kaikki hyvin!